Nyt on sitten kamat pakattu ja kunhan Mike pääsee töistä niin lähdetään kohti Ottawaa. Pari kuukautta takana ja kaks edessä.
Näytä suurempi kartta
Spencervillestä ja Hubbard Companysta jäi hyviä muistoja. Isoin ongelma täällä on ollu se, ettei mulla oo ollu varaa omaan autoon. Täällä perheellä on yleensä vähintään kaks autoa, isukilla ja äitillä oma, sit lapsille hommataan yleensä omat. esimerkiksi tässä perheessä missä oon ollu on 4 autoo. Isällä pick-up ja emännällä ja tyttärillä henkilöautot. Isäntä on ostamassa itelleen vielä henkilöautoo mikä olis halvempi ajaa, mutta jättäis itelleen pick-upin että saa vedettyy asuntovaunuu ja venettä...
Koska kaikki on tottunu ajamaan omilla autoillaan, ei täällä julkista liikennettä ole. Mie oon ollu vähän erikoisessa tilanteessa, kun kaupassa käymiseenki oon tarvinny kyydin. Tän kahen kuukauden aikana mitä olin täällä oon käyny kahesti oikeessa ruokamarketissa. Tietty Ottawassa ollessa käyny kaupassa, mutta sieltäkään ei oo oikein voinu mitään tuoda tänne.
Työt oli ihan mielenkiintosia. Työmaalla oleminen on ihan yhtä tuskasta täällä kun suomessakin, mutta verstaalla olo oli mukavaa. Siellä oppi uuttakin. Työtahti ja työtavat on suurinpiirtein samat kuin suomessakin. Ei oo ollu mitään hävettävää suomalaisessa työnteossa täällä. Eilen sain läksiäislahjaks Kanada aiheista krääsää, mm kaljatölkkiin neopreenisen sukan että pysyy kalja kylmänä, kravatin ja kaks mukii. Eli kaikki mitä ihminen tarvitsee.
Saapi nähä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti