Helle

Helle saapu jo ennen kesäkuuta. tänään paukku 30 astetta, mutta olinpahan sisällä töissä, niin ei ollu niin tukalaa. Koko viikoks on luvannu hyvää keliä, johan tässä olikin kahen viikon sateisempi jakso.

Töissä aloteltiin ehjäämään ikkunaluukkuja, aika monesta talosta täälläpäin löytyy.

Täkäläiset tosiaan tykkää epoksista. Sillä pitää ehjätä kaikki puun viat.

Hikipaja.

Kävin myös testaamassa kylän ainoon ravintolan, täällä on nimittäin hyvä kiinalainen mesta. Ainoo miinus on se ettei se oo auki kun 3pm-10pm, joten lounasta sieltä ei saa. Hinnat on halvat ja ruoka hyvää.

Weekend

Eka viikonloppu Spencervillessä. Täällä ei varsinaisesti oo hirveesti tekemistä, muuta kun kattoo telkkarii tai olla rullaamassa. Tänään oon tehny molempia. Mestareiden liigan finaali tuli luonnollisesti suorana joltain neljästä sadasta kanavasta, ja vieläpä inhimilliseen aikaan, peli alkoi paikallista aikaa iltapäivällä. Eilen illalla tuli Boston - Tampa Bay matsi, ja ens viikon keskiviikkona alkaakin sit jo Stanley Cup finaalit. Kaikki Kanadalaiset tuntuu olevan Vancouverin puolella.

tällä viikolla töissä höylättiin poppelilistaa. Jalkalista on vaatimaton 7 1/2" (19cm) ja pielilista oveen 3 1/2" (9 cm)

Käytiin Prescottissa asentamassa uudet aitaelementit jotka tehtiin valmiiksi pajalla alkuviikosta. Dave ja Crocodile Dundee työn touhussa.

eihän nuo uudet osat maalattuna silmille hypi.

Myös muut ehjäykset onnistuivat kohtuullisesti. Aita on kuitenkin suunniteltu ihan päin peetä(joku arkkitehti, ylläri...), joten se tulee olemaan 15 vuoden kuluttua ihan samassa jamassa kuin ennen korjausta.

Aloteltiin sadepäivänä myös ikkunaprojektia, sain aloittelijan tuurilla kaikki kolme lasia mitkä piti irroittaa ehjänä pois. Vanhoissa heritage ikkunoissa on täällä yks lasi, ja se on kiinnitetty pienillä metallikiinnikkeillä ja tiivistetty pellavaöljypohjaisella kitillä. Kitti otetaan pois lämmittämällä kuumailmapuhaltimella ja leikkaamalla katkoteräveitsellä. Nyt oli sen verran huonokuntoset karmit että on pakko tehä uudet joten miun ei tarvinnu karmeja säästellä, sai leikellä niin paljon kun haluaa.

Näillähän sen pitäs kiinni pysyy.


Viikonloppu kun on niin kerkes tosiaan rullailla ympäri kaupunkia. Tää paikkahan on tosiaan suurin piirtein saman kokonen kun Ahmovaaran kylä, ainoo että Ahmovaarassa on isompi kauppa. No, niillä ei sentää oo kinkkiläistä ravintolaa.

Kylän huoltoasema. Huomatkaa pensan hinta joka on näille elämän ja kuoleman asia. Jos suomessa puhutaan aina säästä, niin täällä puhutaan pensasta. Ei tuo miusta nyt niin paha hinta oo. Ja muutes, täällä on tuota "ekologista" etanolipensaa ollu jo pitkään myynnissä, suomeenhan "saatiin" se myyntiin vasta nyt. Millon ootte muuten suomessa nähneet toimivan puhelinkopin? täällä nuita vielä riittää. Lisäks näillä on ihan yleisesti käytössä kotipuhelimet, osalla ei oo ees kännykkää. Suomalaisesta tuntuu oudolle.

Kyllähän tän kokosessa kylässä pitää kaks kirkkoo olla, kaupasta ei niin väliä, sielun ravinnolla etiä päin...

I maailmansodan muistomerkki. Näitähän täällä on ympäriinsä, jottei unohtuisi.

Tästä voipi kielitaitoset tavata Spencervillen historiaa.

Tätä tietä pitkin pääsee Kemptvilleen. Ei ihan miun popoilla potkita vielä longboardilla 80 km/h joten ei tarvii pelätä tutkaa. Keskiviikkona haisi kotoisasti lehmänpaska kun kävi rullailemassa.

Hubbard & Co, Antiikkiroinaa on myynnissä etupuolelle, verstas on takaosassa. Bradilla on tuollanen hieno Chevroletin kuormuri, joka tosin laskee öljyjään pihamaalle sen minkä kerkeää... Tuo pick-up on muuten sit ihan medium kokonen.

Spencerville Mill, samanlaisia kivimörskiä tää alue on täynnä. Ontarion nää osat missä oon on asutettu parisataa vuotta sitten, ja paljon taloista on peruja ennen 1850-lukua. Ikkunat on onnettomat, seinät ja nurkat on kylmiä, kosteusongelmia on paljon ja katot vuotaa. No, onhan ne hienon näkösiä, ja harvalla on varaa tehdä luonnonkivestä tänäpäivänä taloa.

Tänään soitossa: Kakkahätä 77 - Näillä mennään

arki.

Eilen täällä oli Victoria Day, kuningattaren synttärit. Vapaapäivän kunniaks olin koko kolmen päivän viikonlopun Ottawassa Simon ja Teemun sohvalla. Aika paljon tuli rullailtua, nyt on vasen pohje ihan puhki, pitäs varmaan opetella potkimaan molemmin päin...

Eniten täkäläisessä rakentamisessa keljuttaa brittiläisen yksikköjärjestelmän käyttö. Kanadassa on metrinen järjestelmä julkisella puolella, mutta yksityisella sektorilla käytetään edelleen tuumia, jalkoja, paunoja ja mitä näitä nyt on. tuleepahan kerrattuu murtoluvuilla laskemista... etsi kuvasta laskuvirhe.

Ottawan keskustan lähellä on tällänen kevyehkö kenttäkoski. Tää kuva on otettu padolta, joka on rakennettu monta kertaa uudestaan.

Odottaa potkijaa.

tuossa taittuu katu alaspäin. Pojat asuu Ottawa Universityn kampuksella, ja siitä on lyhyt matka Ottawan parhaille lonkkaus spoteille. Sellanen omakotitalo-alue, joka on laaksomainen, joka suunnassa on mäkiä, osa jyrkkiäkin (ei yhtä hyvä kun pärnä!)

Paikallinen hippilinnake. huomatkaa myös etupihan kukkaistutuksen peace-symboli.

Ottawassa on myös rajusti pikkuelukoita, tällänen pesukarhu tuli puistossa rullatessa vastaan. Pentu niskasta kiinni ja kantoon! Oravat täällä on mustia, yhtään ruskeeta en oo nähny. Chipmunkia eli maaoraviakin on näkyny. Peuroja on valtatien reunat täynnä, samoten villikalkkunoita.

Diarrhea - like throwing up from your ass

Otsikosta huolimatta ei ole ripulia. Käytiin eilen kahtomassa jollain komedia klubilla stand-uppia, oli hauskaa juttua. Kävin eilen myös ostamassa paljon puhutun longboardin, nyt on flow kunnossa!

Lauta on Landyachtz battle axe, 42" pintaili pikkusen modernisoituna. 9,5" levee ja tehty bambusta. Aika flexi lauta, mutta aivan huippu cruisia.

Homma hanskassa, hanskat hukassa

Työt jatkuu.

hiottu

Aika rohkee väri, en ehkä ite ois laittanu... ihan hyvä se on.

Tänään kävi poliisikin vieraissa, oli yhdellä työntekijällä jotain juttuja hoitamatta kait. Iso maa, paljon sattuu.

Huomenna tarkotus mennä Ottawaan, ja mahdollisesti käydä hankkimassa longboardi, jos vaan löytyy sopiva oikeeseen hintaan. Toinen mahis on tilata netistä, mutta saapi nähä miten käy. Työvaatteitakin pitäs käydä hankkimassa, täällä kun ei työnantaja tarjoo mitään.

Näillä mennään.

Mont Tremblant

Viikonloppuna JC La Citestä käytti meitä Simoja ja Teemua "mökillään" Mont Tremblantilla. Tremblant on parin tunnin ajomatkan päässä Ottawasta. Talvella hiihtoo, kesällä golfii ja haikkausta. Meille sattu vähän huonot kelit, sato vettä koko päivän. Kierreltiin kylä läpi, kateltiin paikkoja ja otettiin oluet. Illalla odotti BBQ illallinen, kanat ja salaatit ja lisäks vielä Tampa Bay - Boston lätkämatsi. Ei huono tapa viettää viikonloppua...


Näytä suurempi kartta

Sunnuntaina olikin sitten MM11, josta aiemmin olikin jo joku juttu...

Töissä on ollu ihan mukavaa, täällä on satanu niin ollaan oltu pajalla. Eilen tehtiin kattoelementti jonkun kirkon oven yläpuolelle, tänään väsättiin mäntyisiä laatikoita, joihin tehdään pari laatikkoa sisään. Täällä tykkäävät käyttää ruuveja liitoksissa. Perus puskuliitoksia käytetään paljon, porataan reiät ja upotetaan ruuvit, jonka jälkeen reiät tapitetaan, ihan hyvän näköstä settiä, kunhan kaikki on suorassa. Ei mitenkään kovin haastavaa, mutta yksinkertainen on kaunista. Lisäks listojen koko on täällä jotain ihan muuta kun suomessa. Jos johonkin lista laitetaan, niin se on vähintään 4".

Tuumien kanssa oli aluks vähän ihmeissään, mutta kyllä ne murtoluvut alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Metrijärjestelmä on käytössä julkisella puolella, mutta yksiteyisellä puolella kaikki on tuumissa.

Uus kämppä on jees. Makuuhuone on suurinpiirtein kaks ja puol kertaa isompi ku edellinen, on oma kylppäri, iso keittiö, ja satelliitti tv. Harmi ku ei oo HD, mutta kanavia on kuitenkin monta sataa. Ainoo vaan kun ei vielä muista numeroita ulkoo, niin joutuu aika paljon selailemaan. Numero 400 on urheilu.

MM 11

Eipä olis uskonu että tänne asti pitää Antsan selostuksia lähtee kuuntelemaan!

Sattuuhan näitä.

Spencerville Inn

Eka viikko Kanadassa alkaa olla pulkassa. Pääsin tänään pois Spencervillestä Ottawaan Simon ja Teemun luo. Huomenna lähdetään J-C:n kanssa käymään Mont Tremblantissa sen mökillä. Saapi nähä minkalainen paikka se on, vissiin ihan hieno.

Tiistaina mentii illalla Spencervilleen. Miulle oli varattu majapaikka "hotellista" jossa miun piti olla kuukaus. En sit ollu. Suomalaiset vankilat on siihen mestaan verrattuna siistejä. Se paikka oli ihan hirvee. Keskiviikkona kävin kuitenkin jo kattoo toista mestaa Central Streetin varrella (vaikka ei siellä ees oo mitään centralia), joka oli tosi kiva. Eilen kävin sit hakee sinne avaimet ja tänään pääsin niin sanotusti litomaan sieltä rotankolosta. Myös EUCAN wood apuraha kolahti lopulta tilille, joten rahapulakin alko helpottaa.

Uudessa kämpässä on satelliitti tv, WLAN, keittiö, oma kylpyhuone, Kingsize bed, jne. Eli mestana pirun hyvä. Se on yhteydessa omakotitaloon, tavallaan oma siipi. Perheen rouvalla on vielä pesukone siellä, ja se pesee siellä sillon tällön pyykkiä, mikä on miulle ok. Se itseasiassa lupas pestä miunkin pyykkejä, mut taidan kyllä hoitaa ne ite.

Sit niihin työkuvioihin. Oon töissä Hubbard & Companyssa mikä tekee lähialueilla remontteja, urakoita jne, lisäks niillä on oma puutyöverstas eli shop, misä mie oon töissä. Siellä esivalmistetaan kaikki työmaille menevä puutavara ja tehdään lisäks huonekaluja. Miun esimies Dave on hyvä tyyppi, ja oon nyt pari päivää seurannu ku hai laivaa. Mie oon jonkun verran tehny koneilla töitä, mutta paljon on opittavaa. Puu on silti samanlaista kun suomessa, jo ekana päivänä näillä paikallisilla oli ongelma yhessä kohteessa kun liimasaumat oli auki. Olivat myynet paikallisessa rautakaupassa pylvästä mikä oli liimattu perus interior PVAc liimalla.

Firmalla on aika iso varasto puutavaraa lähinnä 3/4" X 10" ja 2" x 8" mäntytavaraa, sit on tammee ja pähkinää aika paljon. Näillä ei oo omaa kuivaamoo, nytkin tuli kuorma mikä kuulemma varastoidaan kaheks vuodeks kuivamaan. Tilat on ihan hyvät, on kaks tarkkuuspyörösahaa, taso- ja oikohoylä, alajyrsin, vannesahoja kaks (tosin sellasia pienempiä) ja sit perus työskentelytilaa ja käsityökaluja ihan ok. Höylät on tosin miusta vähän pienet, mutta tosi hyvää jälkee ne on kyllä näillä tehny. Lisäks on maalamo, missä myös kuivakaappi.

Sellasta täällä. Puolivälissä viikkoo oli aika pahat fiilarit, kun joutu olemaan vankilamaisissa olosuhteissa mut nyt on ihan jees kun sai paremman paikan. Suurin ongelma miulle on se että ei oo autoo, joten liikkuminen on tosi hankalaa. Siitä lisää myöhemmin.

Tän viikon työmaana oli lahonnu aidan rähjä

"Keittiö" ja ovi "parvekkeelle", jossa voisi "grillata"

Tääl mie nyt sit oon

"keittiö" ei tää ehkä ihan mitään jamie oliver settiä oo

Hubbardin talo, shop on tätä vastapäätä

Perillä

Nyt on päästy Ottawaan. Matka meni ok, mut kyllä se on niin että jos ihminen olis tarkotettu lentämään niin sillä olis siivet. Ei se muutaman tunnin lento tunnu missään, mutta kun pyyhkästään atlantin yli niin kyllä siitä maku menee.

Frankfurtissa oli reilun tunnin vaihto, ei paljon kerenny ihmetellä kaupunkia. Siitä sitten lennolle Torontoa kohti. Torontossa oli vajaa pari tuntia aikaa saada kamat koneesta, mennä maahan ja saada vielä immigrationista työlupa, ja kumma kyllä kerkesin ajoissa Ottawan koneeseen.

Ottawan kentällä oli Teemu ja Linda vastassa, kumma kyllä kaikkia odotuksia vastoin miulla oli vieläkin kaikki kamat mukana. Siitä sitten pienen sightseeing ajelun jälkeen tähän poikien kämpille. Illalla käytiin syömässä, vaikka mulla aika paljon puski jetlaakia päälle. Nythän täällä on aamu, heräsin tossa neljän korvilla paikallista.




Tänään soi: Frank Turner - Jet Lag

Kohta lähtee

Nyt on lähtö jo viikon myöhässä, mutta lopulta työlupa Kanadan Tukholman lähetystöstä saapui. Eli maanantaina lähtee aamulla Helsinki-Vantaalta 15 tunnin lentoloiro kohti Ottawaa. Onhan tätä jo odotettukin.

Näistä säädöistä sen verran, että jos haluaa mennä Kanadaan, niin kannattaisi olla aika ajoissa liikkeellä. Miulla paukkui aikataulut tänä keväänä niin monta kertaa, että ei enää lopulta tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Noo, loppu hyvin, kaikki hyvin (toivottavasti...)

Tuo työlupa kuvio on aika mielenkiintoista tuonne Kanadan suuntaa. Sinne voi turistina mennä palloilemaan 6 kk, eikä tarvii olla muuta kuin passi ja fyrkkaa. Nyt kun meen 4 kk työharjoitteluun, pitää olla viisumit ja työluvat, toimittaa propuskaa sinne ja tänne. Työluvassa on se kelju puoli, että jos Kanadaan menee ilman sitä, on maasta poistuttava (eli tehtävä reissu USAn puolelle) jotta luvan voi saada. Tämä siis siinä tapauksessa että maahan on menty "turistina" ja luvan sitten joku kaunis päivä saa. Sen takia mie tätä lupaa odotin, ettei tarviis ruveta sitä säätämään Kanadassa. Lisäksi on aina se riski että jää ilma lupaa "porteille" eli tulliin, jos virkailijalle sattuu huono aamu...

Kylläpä se tästä, kuvia tulee sitten, kunhan pääsen matkaan.

Odotus

Nyt kun vappusimoista (heh) ollaan selvitty, olen lähdössä itäiseen Ontarioon, Ottawan eteläpuolelle tekemään insinööriopintoihin kuuluvaa työharjoittelua. Miun duunipaikka on Ontario East Wood Centre, joka toimii tällä hetkellä Spencervillessä, joka on melkoisen pieni kylä maaseudun rauhassa. Ite asun (ilmeisesti, mulla ei oo varmaa tietoa...) Kemptvillessä joka on Spencervillestä vähä pohjoseen.

Olen nyt oottanu lähtöä Tammikuun lopulta asti. Tähän mennessä säädön määrä on ollut vähintäänkin riittävä, on vaihdettu harjottelupaikkaa jne. Lappuja ja lippusia on täytetty vähintääkin riittävästi. Tuntuu, että vapaa liikkuvuus on hukkunut iskulauseeseen "Byrokratian puolesta, ihmistä vastaan". Jos tästä on jotain oppinu, niin olishan se hienoa jos asiat selviäis ajoissa. Nyt on moni asia myöhästyny ihan miusta riippumattomista syistä.

Näytä suurempi kartta
Tänään soi :
 Hero Dishonest - Hidasta