Kohti Ottawaa

Nyt on sitten kamat pakattu ja kunhan Mike pääsee töistä niin lähdetään kohti Ottawaa. Pari kuukautta takana ja kaks edessä.


Näytä suurempi kartta

Spencervillestä ja Hubbard Companysta jäi hyviä muistoja. Isoin ongelma täällä on ollu se, ettei mulla oo ollu varaa omaan autoon. Täällä perheellä on yleensä vähintään kaks autoa, isukilla ja äitillä oma, sit lapsille hommataan yleensä omat. esimerkiksi tässä perheessä missä oon ollu on 4 autoo. Isällä pick-up ja emännällä ja tyttärillä henkilöautot. Isäntä on ostamassa itelleen vielä henkilöautoo mikä olis halvempi ajaa, mutta jättäis itelleen pick-upin että saa vedettyy asuntovaunuu ja venettä...

Koska kaikki on tottunu ajamaan omilla autoillaan, ei täällä julkista liikennettä ole. Mie oon ollu vähän erikoisessa tilanteessa, kun kaupassa käymiseenki oon tarvinny kyydin. Tän kahen kuukauden aikana mitä olin täällä oon käyny kahesti oikeessa ruokamarketissa. Tietty Ottawassa ollessa käyny kaupassa, mutta sieltäkään ei oo oikein voinu mitään tuoda tänne.

Työt oli ihan mielenkiintosia. Työmaalla oleminen on ihan yhtä tuskasta täällä kun suomessakin, mutta verstaalla olo oli mukavaa. Siellä oppi uuttakin. Työtahti ja työtavat on suurinpiirtein samat kuin suomessakin. Ei oo ollu mitään hävettävää suomalaisessa työnteossa täällä. Eilen sain läksiäislahjaks Kanada aiheista krääsää, mm kaljatölkkiin neopreenisen sukan että pysyy kalja kylmänä, kravatin ja kaks mukii. Eli kaikki mitä ihminen tarvitsee.

Saapi nähä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Töitä, musiikkia ja muuttamista.

Tänään alkoi viimeinen viikko Spencervillessä ja Hubbard & Co palveluksessa. Torstaina muutan Ottawaan, yliopiston kampukselle.

Näytä suurempi kartta

Viikon päästä alotan hommat uudessa paikassa, CDM Constructionilla Gatineaussa, Quebecin puolella. Gatineau on joen "väärällä" puolella, ja on kovasti ranskan kielistä aluetta. Työtehtävistä ja firmasta miulle ei vielä tässä vaiheessa oo kerrottavaa. Ainakin tosi erilaista kun tähän mennessä, puusepän hommat ja korjausrakentaminen vaihtuu 250 taloa käsittävän alueen suunnittelutehtäviin. Tämä ei todennäköisesti ole huono asia.

Viime viikonlopun olin Ottawassa, kun kerrankin sain kyydin järjestettyä melko helposti. Takaisin tuleminen oli arpapeliä vielä sunnuntain klo 21, mutta sitten sain viestin että kyyti maaseudun rauhaan järjestyy... Hyvä näin.

Viikonloppusta ei suuria kerrottavia jälkipolville ole. Juhannus oli ja meni. Perjantaina sato vettä ihan oikeasti. Bussissa jossa tulin Fallowfieldistä kampukselle vuoti katto, ja kuski joutu välillä pysähtymään pyyhkimään huuruja tuulilasista pois. Ottawassahan ei muuta julkista liikennevälinettä oikeastaan olekaan kun bussit. Kaupunkijuna kulkee Greenborosta Bayviewiin, ja rata onkin hurjat 8km pitkä...

Illala kävin kahtomassa The Dead Zonea, joilla oli levynjulkkarikeikka Babylonissa. Kaks lämppäribändiäkin oli, joista molemmat oli täyttä tuubaa. The Dead Zone oli kuitenkin aivan kohtuullinen, jopa hyvä. Porukkaa kahtomassa oli paikan kokoon nähden kehnosti, joten ei ollut mikään huikea tunnelma. Kelvollisia biisejä toimivilla melodioilla ja soittotaitonen bändi. Jos jotain kotimaista vertailukohtaa hakee, niin Part Time Killer vois olla aika lähellä.

The Dead Zone

Töissä on jatkettu Brockvillen mökkityömaalla.


Näytä suurempi kartta
Tuollahan se on. Autolla menee Spencervillestä 30-40 min.

Vessa oli tuossa kopissa, joka oli mennyt niin huonoon kuntoon että se purettiin ja rakennetaan uudestaan hieman isommaksi.

Keittiön lattia oli myös lahonnut. Se on rakennettu suoraan kallion päälle ja niinhän nuo lattiavasat on nytkin suoraan kalliossa kiinni. Minkäänlaista kapillaarikatkoa kuten bitumikaistaa tms ei tuohon väliin laitettu, painekyllästetty kuulemma kestää... itse vähän epäilen.

Tältä näyttää rannassa. Vastarannalla kiiluu USA.

Isoimmat ongelmat mökissä johtuu takana olevasta kalliosta, sieltä kun valuu vesi ja kaikki roskat suoraan seinää vasten. Varsinkin, kun kallio ei ole koto Suomen kovaa graniittia, vaan epämääräistä ja ilmeisen nopeasti rapautuvaa liuskekiveä tjsp. Alasvalunut roska ja vesi onkin hapattanut oikeastaan koko takaseinä pilalle. Toinen ongelma on se, että mökki meinaa liikahtaa kohti jokea...

Ei ole liikaa tilaa takaseinän ja kallion välissä. Savupiippu on muurattu suoraan kallioseinämään kiinni.
Näillä mennään eteenpäin.

tänään kuunnellaan
Phoenix Foundation - Don't Look So Sad

Perth, ON

Eilen käytiin Perthissa, noin tunnin ajomatkan päässä Spencervillestä,


Näytä suurempi kartta

Tiet täällä on kohtuullisia, osa on aika heikossa kunnossa verrattuna Suomeen. Tuommoinen tunnin matka työmaalle on aika normaali täällä. Palkalliset työntekijät saa palkkaa työmaa-ajosta, jos matka on yli puoli tuntia. Eli kun lähetään pajalta kohti Perthiä niin puoltuntia on ilman palkkaa ja puoltuntia palkallista. Minuahan tämä ei tietenkään koske kun palkkaa en saa... Ylityökorvaukset on täällä naurettavia, niitä kun ei käytännössä ole, vaan ylityöt tehdään normaalituntitaksalla.

Työmaana Perthissä on McMartin House, joka on ollut Hubbard & Co urakkana jo vissiinkin vuoden verran. Tuo talo on rakennettu 1830-luvulla. Mr. McMartin oli iso paikallinen rahamies ja lakimiehen retku joka tiilitalon itelleen rakennutti... 1970-luvulla restauroitu ekan kerran alkuperäseen kuntoon, ja nyt on ajan hammas raastanu taloa sen verran että aika pistää korjaukseen mm. kaikki ikkunat (jotka muuten on jo takas paikallaan...)

Valuhommia oli eilissäpäivänä. Betonista en tykkää vieläkään. Aluks meinasivat että käsin vatkattas massat, mutta onneks tilasivat valmista röppöö. Pumppuauto ei tietenkään ollu ja kottikärryllä sitä siirreltiin. Nuo täkäläiset kottikärryt on aivan onnettomia, ja lapiot on ihan helvetin huonoja. Ne on just niitä pitkävartisia ja onnettoman pieni lapasia, mitä näkee JIMin laadukkaissa jenkkirakennusohjelmissa.

Kanadan posti on muuten lakossa, ja ei paljon paketit kulje. Varmaan takoo UPS ja muut kuljetusfirmat aika paljon rahaa. Lakkotunnelmat on vähän vastaavat kun Kummelissa...

Calling in sick today...

no en kyllä ees soittanu että oon sairas, vaan sanovat kun muutaman tunnin olin töissä ollu että mää kotiis siitä sairastamaan. Kuumetta ei oo ollu, mutta uskottava yskä on päällä.

Brockvillen työmaalta. St. Lawrence on joen nimi. oikealla puolella maailman "vapain" maa, Amerikan Yhdysvallat. St Lawrencee pitkin kulkee isoja laivoja, jotka kuljettaa raaka-aineita teollisuudelle ja erilaisia tuotteita maailmalle. Suurilta järviltä pääsee St. Lawrencea pitkin Atlantille.

Työmaana on tuo mökki tuossa. Runko on perus kakkosnelos runko, ei eristeitä eikä sisäverhousta. Eli sisälle kun menee niin runkotolpat on pystyssä ja ulkoverhouksen paneelien sisäpuoli näkyy. Mökki on rakennettu 1920 ja ollut nyt n.35 vuotta tyhjillään. Aika heikkoon happeen päästetty. Mökki oli keikahtanu vähän kohti jokea, ja se tunkattiin suoraan. Vähän vahvistettiin perustuksia, mutta aika paljon luottaavat siihen, ettei kestopuu happanisi maakosketuksessa...

Jos jotain erityisen positiivista Kanadalaisesta rakennuskulttuurista pitäisi kertoa niin se, että täällä työturvallisuus on alettu ottamaan todella vakavasti, ja siihen panostetaan paljon. Rakennusteollisuus on vaarallisimpien työpaikkojen listalla sijalla 3., palomiesten ja poliisien jälkeen. Täällä työturvallisuusvirasto voi ratsata työmään koska tahansa, ja rikkeistä sakotetaan ankarasti. Esimerkiksi työmaalla kypärän käyttämättäjättäminen maksaa firmalle rahna $, mutta myös työntekijä joutuu maksamaan 95$ sakon.

Toisaalta esimerkiksi puutyöverstaalla ei halkaisuveitsiä tai teräsuojia ole pöytäsirkkeleissä. Kuulemma turvallisempi ilman. Ainakin nopeampi ja helpompi käyttää, turvallisuudesta en välttämättä ole aivan samaa mieltä... Mutta pääpiirteittän asiat työturvallisuuden kannalta ovat paremmin.

Sitten vielä pari kuvaa Mavericksista:

Tämä oli The Kamalas,

ja tämä The Creeps.

Ottawa explosion

Ottawassa jälleen. Eilen pääsin kuin pääsinkin tänne perille, vaikka pomo tekikin oharit eikä ottanut kyytiin. Olin torstain ja perjantain Brockvillessa työmaalla ja perjantaina piti pomon odottaa että pääsisin kyytiin. Eipä sitten odottanut. Onneks Justin lupautu heittämään Barrhaveniin niin pääsin tänne. Automatka oli vähintää mielenkiintoinen, ajokkina oli 280000 rullattu Pontiac Sunbird jonka äänet oli kuin lamborghinissa, johtuen siitä että pakoputki roikkui maassa. Pelkääjän etulokarissa oli valehtelematta pään kokoinen reikä ja ennen matkaa piti toinen takarengas täyttää, että ilmaa riittäisi perille asti. Ennakkoluuloista ja jännityksestä huolimatta pääsin Fallowfieldin asemalle ja sieltä Downtowniin. Sitä en tiedä että pääsikö Justin kotiinsa Cardinaliin.

Illalla suunnattiin Simon kanssa kahtomaan paikallista punkin räimettä Mavericksiin. Ottawa Explosion on viikonlopun yli kestävä tapahtuma jossa erilaisia rokkibändejä veivaa. Mavericksissa oli soittamassa 10 bändiä ja lippu oli 10 CAD. eli taalan per bändi. Soitto alko jo joskus kaheksan jälkeen, mutta eihän me keretty sinne ku kymmeneks. 5 bändiä kuunneltiin. Soundeista sen verran, että kun oon suomessa keikoilla käyny niin ikinä ei oo kamat ollu missään näin lujalla. Korvatulppia ei tietenkään ollu ku Suomessa tottunu siihen ettei kamat oo täysillä. Mavericks on keikkapaikkana siisti, alakerran sali on suurinpiirtein sellanen Kerubin kellarin kokonen, yläkerrassa pienepi lava Dekcuf cafessa. Olutvalikoima oli tosin kohtuuttoman huono. Budweiseria, Labatt Blueta ja Alexander Keith'sin IPA oli tarjolla. Mikään ei kovin hyvä.

Bändit oli kohtuullisia, Mieleen jäi lähinnä The Creeps, jonka yksinkertanen ja helppo powerpop oli mukavaa kuunnella vaikka piisejä ei tunnistanukkaan. Soitto näytti maistuvan ja piisit oli hyviä. Tätä voisi kuunnella levyltäkin.

Toiseksi parhaan bändin palkinnon sai The Kamalas, New Brunswickista (Sami ja Topi, kyllä sieltä hyviä bändejä tulee!). Muistutti hieman kotoista Confusaa...

Muut pändit oli soittotaitosia, ihan täyttä kuraa ei ollu ykskään, mutta oli vähän hankalia kuunnella kun yhtäkään orkesteria ei tuntenu millään tavalla. Kuitenkin pari hyvää onneks oli joukossa. Kuvia laitan ens viikolla kunhan pääsen Spencervilleen.

Tänään kävin ostamassa uuden kypärän. Pitää yrittää suojella tuota päätä, vaikka se pehmeä onkin.

Ostin täältä kuukaus takaperin uuden kameran, ja tuossa toissaviikollahan se sanoi sitten sopimuksen irti. Kuitti ei tietenkään ollut tallessa ja olo oli vähän epätoivoinen. Tänään kävin Searsilla ja epäuskoisen katoin kun uuteen kameraan vaihtoivat. No, hyvä homma miulle!

7th game

Kohta alkaa ratkaseva finaali. Täällä ei paljon muu urheilu saa nyt näkyvyyttä kun loppuhuipennus on käsillä. Ottawa Sunissa oli varmaan 8 sivuu pelkkää finaalia, ja kaks sivuu Sensien uudesta koutsista (jolla on muuten siistit pensselimallin viikset).

Töissä alkaa ovet olemaan pikkuhiljaa valmiita. On ollu kaikennäköstä listan näpräilyä ja maalaushommaa, niin hidastuu tuo ovien tekminen.

Tätä saatiin aikaan tänään. Louverdoor eli säleovi suomeksi. Vielä pitäs hioa pohjamaali ja sitten antaa maalarille ruiskutukseen. Jonnii verran on hommaa tehä nuokin säleet. Kuvissa mm yks tärkeimmistä työkaluista, hiomapaperi...

Heinäkuussa olis sitten tarkotus muuttaa Ottawaan, ja alottaa työt eräässä arkkitehti- ja insinööritoimistossa. Siitä lisää myähemmin. Nyt NHL.

Merrickville

Eilen käytiin Albertin kanssa tuolla Merrickvillen kaupungissa, se on noin 50 minuutin ajomatkan päässä täältä Spencervillestä. Merrickville on turistikylä, joka on perustettu 1800-luvun taitteessa. Kylä on kuuluisa Rideau-kanavasta, joka kulkee Ottawasta Kingstoniin. Talvellahan nuo Ottawassa pittäät kanavaa luistinratanaan.

Valtio hoitaa.

Tuolta tulee Ottawasta tulevat paatit. Kanava nousee kohti Rideau järvee ja alkaa siitä taas laskemaan kohti St. Lawrencea. Sulut on Merrickvillessä käsikäyttösiä, jotenka työllistävä vaikutuski löytyy.

Block House, tarkottettu puolustamaan kanavaa pahoilta jenkeiltä. Ne pelkäs 1800-luvun alussa että jenkit tulee ja valtaa koko maan.

Silta käännetään, ei nosteta.

Screendoor time

Töissä aloteltiin ovien tekoa. Kolme eri ovee tällä hetkellä työstettävänä.

Ei oo piirrustukset ihan 3d...

Nurkassa oleva ovirunko oli sitten väärän kokonen. Ensin lähettiin tekemään 7 1/2" rungolla, joka kapeni 4 1/2", oviaukon leveyden pysyessä samana, eli uusiks meni. Oli vähän tuotannon ohjauksessa sanomista... Oven paksuus 1 1/8"

Puristellaan. Kokoonpanoliimana PVAc. Liitokset 2" syvä peittoloviliitos.

Toisen puolen listat paikallaan.

Vielä käet tallessa...

peilit paikallaan. Kiinnitettiin listoilla ihan vaan työn nopeuttamiseks, olis voinu lovetakkin runkoon.

Tämmönen oli ovella seuraamassa työntekoo.

Huomenna olis sitten tarkotus lähtee kahtomaan Albertin kanssa miltä Merricvillessä
näyttää. Sitä ennen kuitenkin seurataan

Ja mitä hauskaa Don Cherrylla on sanottavana...



Tää äijä heittää CBC:n kiekkolähetyksissä juttua jääkiekosta aiheesta ja ohi. Ja pukeutuu mauttomasti. Cherryllä olis Ottawassa myös ravintola, vois käydä tarkastamassa paikan...

museo, matkustaminen ja lätkä.

Little Italy

Tulipahan vietettyä viikonloppu Ottawassa. Teemu lähtee tänään tiistaina kohti Suomea, ja samalla juhlittiin Teemun synttäreitä jotka oli eilen. Onnea 23-vuotiaalle vielä kerran.


Tässä nämä tulevat metsätalousinsinöörit, Teemu, Simo L, Topi ja Sami.

Perjantain oli siis ne stand upit. Lauantaina kierreltiin Rideau Centrellä ja ByWardilla, ja illasta mentiin paikalliseen pubiin syömään siipiä. Täällä wingsit on jotain ihan muuta kuin Suomessa, on makua ja kokoa. Sami oli sitä mieltä ettei niissä paljon syömistä oo, ja lupautu syömään pienen yllytyksen siivittämänä 40 kpl eli noin kaks kiloo. kyllähän se Sami siinä sitten lopulta onnistu. Simo L. pisti tosin vielä paremmaks naulaamalla 46 siipee ja kaikki vielä hottina. miulla rupes hiki nousemaan pintaan jo muutamasta mediumista...


absolute comedyn kokki on rullalauta miehiä, kuulemma quebecin puolella olis laskemisen arvosia mäkiä.


Kuvassa vasemmalta Phil, minä, Simo L, Topi ja Sami. Phil on paikallinen ja on tulossa ens perjantaina Suomeen ja Joensuuhun! Jos tuon näkösen sällin näätte, niin morjestakee ja sanokaa terve (ja tarjotkaa kalja). Sillä on sitte miun pyörä alla jotta ei oo varastanu vaan ihan luvallisesti lainassa.


Lauantaina ByWardilla oli skotlantilainen elämäntapa intiaani esittämässä showtaan.


Illalla oliki sitten Vancouver - Boston peli ja sitähän se piti vahata.


Sunnuntai aamuna lähettiin käymään war museumissa, se on melkosen uus museo ottawassa ja nimensä mukaan esittelee pyssyjä ja ihmisten tappamista. Ihan mielenkiintosia juttuja olivat esille pistäneet.







Pyssyjä oli jos jonnii näkösiä, Aatun vähän ajettu mersukin löyty.


Muutuvana näyttelynä oli sota ja lääketiede. Hiljaseks se vaan vetää kun miettii mitä ihmiset voipi toisilleen tehä. Eikä kyllä tullu armeijaan ikävä.

Museoturneen jälkeen käytiin vielä harrastamassa poikien kanssa syömistä, myös Simon ja Teemun kämppikset Aaron ja Courtney oli mukana. Alkuruuaks etanoita, pääruuaks pihvit ja jälkkäriks mitä muutakaan kun juustokakkuu:




Maanantai aamuna suuntasin kohti Spencervillee ja työthän ne täällä ootti. Aika rauhallista ollu viime ja tää viikko, vanhoja urakoita ovat lopetelleet. Hubbardi toimii koko Ontarion alueella, ja onpahan yks urakka ollu Manitobassakin. Välimatkat tässä maassa voipi olla ihan toista. Miun majapaikan omistaja Albert on käyny viimevuodet takomassa rahaa lännessä, jossa on puute työvoimasta. on melko normaalia että ihmiset lähtee täältä kuudeks viikkoo töihin, tekee 12-14 tuntista päivää 7 pv/vko ja on sit kaks viikkoo lomalla.



Ei niistä ikkunaluukuista niin rumat tullukkaan. Töissä on muuten kuunneltu viime aikoina Jenni Vartiaista, I Walk The Linee, Phoenix Foundationia ja Anal Thunderia... On ainakin erilaista kun se kantri mitä täällä tulee joka tuutista koko ajan.


Maanantai illasta oli taas peli tuloillaan. Brad kuhtu kahtomaan peliä pajan ja kaupan yläkerrassa olevaan paariin. Bostoni pääs nyt kyllä nöyryyttämään canuckseja pahemman kerran, mutta näitähän sattuu. viimesessä erässä tais lentää 8 ukkoo tahi jottain pihalle...



Hanassa Bradilla on nykyään Beau's Lug Tread

Tänään soipi

Kumikameli - Mehtä